Suomalaiset ja ruotsalaiset, nuo rakkaat naapurit ja veriviholliset. Maiden jääkiekkofanit odottavat joka kevät, että maiden joukkueet kohtaisivat finaalipelissä. Tai jos sinne asti ei päästä, toivottavasti toinen pärjää omaa joukkuetta huonommin. Eurosiivuissa Suomi antaa aina Ruotsille hyvät pisteet, Ruotsi jättää aina Suomen ilman pisteitä ja Suomen kappale haukutaan lyttyyn, mielellään Carola Häggkvistin toimesta. Ulkomaan matkoilla suomalaisen tunnistaa helposti; stereotyyppisesti hän on joko se kaikkein humaltunein tai se kaikkein vähiten ruskettunut. Vastaavasti taas ruotsalaiset voi tunnistaa siitä, että heillä on kaikkein lyhyimmät hameet, pienimmät bikinit, suurimmat tatuoinnit ja ruskettunein iho. Niin ainakin voisi päätellä ruotsalaisten reality-ohjelmien perusteella.
Leikkimielinen kiusoittelu on aina kuulunut suomalaisten ja ruotsalaisten välille, mutta todellisuudessa maan kansalaiset ovat hyvin samanlaisia. Vaikkakin Suomessa saatetaan ajatella, että ruotsalaisille kaikki on helppoa ja he saavat kaiken helposti ja taas Suomessa kaiken eteen pitää tehdä todella paljon töitä. Suomalainen juoksee kohti taistelua, kun ruotsalainen juoksee sitä karkuun ja välttelee viimeiseen asti.
Ja sitten tietenkin on meillä olemassa sanonta: ”Sen mitä ruotsalainen tekee, suomalainen tekee aina paremmin.” Todennäköisesti ruotsalaisilla on samanlainen sanonta käännettynä toisinpäin. Sillä onhan heillä meriittejä, joilla leveillä. Mutta niin on suomalaisillakin. Ruotsilla on Kurt Wallander, Suomella Jussi Vares. Ja molempia ärsyttää se, että Norjalla on Harry Hole. Ruotsilla on Zlatan ja Forsberg, Suomella on Litmanen ja Selänne. Mutta Zlatanillapa ei olekaan yli 2000 etunimikaimaa Hollannissa niin kuin Litmasella. Muutaman vuoden päästä koko Hollannin jalkapallojoukkue koostuu pelaajista, joiden etunimi on Jari. Ja se on vain ja ainoastaan Litmasen ansiota. Koska näiden Jari nimisten poikien isät ovat suuria Litmanen faneja… vai mitä oikein kuvittelit?
Ruotsalaiset tietävät Suomesta ehkä juuri ja juuri Helsingin ja Turun ja jopa sen missä ne sijaitsevat, mutta suomalaiset tietävät Ruotsista paljon enemmän ja suurin osa suomalaisista on jopa käynyt Ruotsissa, muuallakin kuin Tukhomassa. Ruotsalaiset eivät sen sijaan ole kovinkaan ahkeria vierailemaan Suomessa. Miksi turhaan, Fazerin sinistä kun myydään Ruotsissakin.
Lagom vastaan sisu
Ja tiedättehän ruotsin kielen sanan lagom. Ruotsalaiset ovat juuri sellaisia. Heidän mielestään saunassa on hyvä silloin kun lämpöä on 40 astetta, ehkä jopa vieläkin vähemmän. Hieronta on sopivaa silloin, kun se vähän kutittelee. Jos ravintolassa et saakaan ihan sitä mitä tilasit, ei se haittaa, saithan sentään jotain sinne päin. Suomessa sitä vastoin on sisua. Mennään läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. Ei se ole sauna eikä mikään, jos ei asteita ole ainakin 80. Hieronnan pitää tuntua vielä kolmen päivän päästäkin ja siitä pitää jäädä mustelmia. Eihän kaverit muuten usko, että oikeasti kävit hieronnassa. Jos suomalainen saa väärän annoksen, niin siitä kailotetaan niin, että varmasti koko ravintola kuulee sen ja ravintola pahoittelee tilannetta tuomalla pikaisesti oikean annoksen ja antamalla vielä alennusta ravintolalaskusta.
Suomalaisia pidetään hiljaisina ja juroina, joiden kielenkannat saa löystymään parin oluen jälkeen. Ruotsalaiset sitä vastoin ovat avoimia ja meneviä ja heillä kyllä juttua riittää ilman ilojuomaakin, tosin parista snapsista ei ole koskaan haittaa.

Suomalaisilla on bensaa suonissa
Yksi asia missä ruotsalaiset eivät suomalaisille pärjää ovat autoilla ajaminen. Ruotsalaiset osaavat vain valmistaa niitä. Mutta ihan turha on ruotsalaisten lähteä ajamaan rallia tai Formula ykkösiä ja mitä näitä nyt onkaan. Siellä ne vain olisivat tien tukkeena ja aiheuttavat tyhmiä kolareita. Kannattaa vain keskittyä hyppäämään seivästä. Keihäshommat voi kuitenkin jättää muille. Voisihan sitä kokeilla jotain ihan muuta, kuten vaikka musiikin tekemistä. Mutta kannattaa ehkä vältellä voittolaulujen tekemistä MM-jääkiekon kotikisoihin. Parempi vain pysytellä elektronisen musiikin parissa. Tai niiden Euroviisu-laulujen kirjoittamisessa. Joillekin muille kuin Saara Aallolle…


Kahvia ja possumunkkeja
Vaikka suomalaiset ovatkin kovia juomaan kahvia, ovat ruotsalaisetkin kovia fiikaamaan. Mutta fiikaaminen eroaa hyvin paljon siitä, miten suomalaiset nauttivat kahvinsa. Kun Suomessa kahviloista löytyy jos jonkinlaista munkkia, pullaa ja kakkuja, Ruotsissa kahvilat ovat keskittyneet nimensä mukaisesti juurikin kahviin. Ruotsissa asuvat Suomesta sinne yli 30 vuotta sitten muuttaneet sukulaiset, ostavat Suomessa käydessään aina useamman pussin possumunkkeja. Ja ruotsalainen kahvi ei kuulemma vedä vertoja Juhla Mokalle.
Niin ja sitten ruisleipä. Se mitä ruotsalaiset kutsuvat ruisleiväksi, on kyllä jotain ihan muuta. Siirappi kun on oleellinen ainesosa lähes kaikissa Ruotsissa myytävissä leivissä. Ei siis mikään ihme, ettei pulla tai munkki maistu.

Ruotsalaista tusinatavaraa ja suomalaista designia
Suomalaisten kodit ovat hyvin ruotsalaisia, ovathan ne täynnä Ikean huonekaluja ja kaapit ovat täynnä H&M:n vaatteita. Mutta onneksi kotoa löytyy myös aaltomaljakko, oi niin rakkaat Arabian muumimukit, Marimekon pyyhkeitä ja Finlaysonin pussilakanat, Iittalan Teema astiasto, Hackmanin kattilat ja pannut ja saman firman Savonia aterimet. Ja vitriinikaapeissa on tietenkin kirpputoreilta löytyneitä Arabian vanhoja astioita tai uutuuttaan kiiltäviä Marimekon Unikko lautasi ja kuppeja, joita käytetään vain silloin, kun halutaan hienoja Instagram kuvia. Ruotsalaisilla astiatkin ovat Ikeasta. Ehkä sinne joukkoon on joku Rörstrand eksynyt.

Ja sitten ne suomenruotsalaiset
Ja sittenhän ovat tietenkin ne rantaruottalaiset, oma veljeskuntansa, jotka jakavat kaiken yritystoiminnan ja projektit sukulaistensa tai kaiman tuttujen kanssa. Siihen porukkaan on suomenkielisten ihan turha edes yrittää. Paitsi jos osaat oikein sujuvasti ruotsia ja sukunimesi sattuu kuulostamaan ruotsalaiselta. Mutta älä missään tapauksessa paljasta heille, että oletkin äidinkieleltäsi suomalainen tai että osaat sujuvasti suomea. Koska siihen loppuvat saunaillat sinun osaltasi. Sen jälkeen eivät Kaj ja Robin enää pyydä sinua pelaamaan golfia heidän kanssaan. Veneilystä puhumattakaan. Viini-illatkin voit unohtaa. Ihan turha odottaa enää kutsua saareen tai rapujuhlille. Parasta vain grillata makkaraa omalla takapihalla ja ottaa kaljaa kyytipojaksi.

Stereotypiat roskakoriin
Kaikki nämä yllä mainitut stereotypiat ovat muodostuneet vuosien saatossa. Osa niistä pitää edelleen paikkaansa, mutta suuri osa on myös menneen talven lumia. Vaikka kuinka vertailtaisiin suomalaisten ja ruotsalaisten eroja, voidaan kuitenkin sanoa, että rakkaat naapurit ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia. Jos naapurimaita ruvetaan vertailemaan, Suomi ja Ruotsi ovat toisilleen vaihtoehdoista ne mieluisimmat. Sen verran paljon nämä naapurikansat rakastavat toisiaan, että Suomessa katuja tallailee useampi Ruotsalainen ja Ruotsissa vastavuoroisesti useampi Finne. Suomessa pärjää melko hyvin ruotsin kielellä, ainakin tietyillä alueilla, ja Ruotsissa saattaa Tukholmassa hampurilaispaikassa törmätä suomea puhuvaan työntekijään.